Letras: Mokoma. Sudet Ihmisten Vaatteissa.

[Savel ja sanat: Annala / sovitus: Mokoma]

Kateni vapisevat hiljaa
hautaan niihin kasvoni
pellolla vierasta on viljaa
ei kelpaa leivan juureksi
se maahan poljetaan
koitan nostaa tahkapaata
silla juurtua en voi
en enaa odottaa voi taalta
mitaan parempaa vaan pois
on pakko lahtea

Kuinka kauan viela taytyy
kuinka kauan viela taytyy taivaltaa
ennen kuin paivat taalla tayttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan

Metsan varjo tayttaa pellon
kuu kutsuu leikkiin petoja
he ovat teroittaneet seipaat
ne kayvat suden hampaista
eivat saasta minua

Kuinka kauan viela taytyy
kuinka kauan viela taytyy taivaltaa
ennen kuin paivat taalla tayttyy
ei liene toisistamme toista tukemaan

ei ole mitaan aikaa, ei ole mitaan paikkaa
ei ole mitaan tilaa missa rakentaa
susi ihmisessa on herattyaan loputon
eika ihmista voi koskaan rakastaa
ei susi ihmista voi koskaan rakastaa